Suomen Newfoundlandinkoira Ry

Erikoisnäyttely

Newfoundlandikoirayhdistys ry:n 60v. juhlaerikoisnäyttely Espoossa 7.9.2019

Erikoisnäyttelyyn on ilmoitettu 117 newfoundlandinkoiraa (12 pentua, 47 urosta ja 58 narttua).

Aikataulu
Klo 8:00 Rokotusten tarkistus alkaa
Klo 9:15 Vuoden 2018 pistekilpailuiden palkintojenjako
Klo 10:00 Arvostelu alkaa:
Kehä 1: Robyn Nagle (Australia): Baby pennut, pennut (nartut ja urokset), ROP-pentu, veteraanit (urokset), ROP-veteraani, urokset: juniorit, nuoret
Kehä 2: Angel Maestro Lafuente (Espanja): Nartut: veteraanit, juniorit, nuoret
Klo 12:00 Lounas
Klo 12:30 Arvostelu jatkuu molemmissa kehissä:
Kehä 1: Urokset: avoimet valiot ja ROP-kasvattaja
Kehä 2: Nartut: avoimet, valiot ja ROP sekä ROP-jälkeläisluokka

Näyttelyn päätteeksi jaetaan erikoisnäyttelyn kiertopalkinnot.

Lisätietoja näyttelystä löydät täältä.

Tervetuloa viettämään mukava päivä nöffien parissa!


  • Juhlaerikoisnäyttelyn luettelomainokset myynnissä 11.08.2019 saakka. Myynti päättynyt.
  • Juhlaerikoisnäyttelyn logokuolalapun ennakkotilaus 11.08.2019 mennessä. Ennakkotilaus on päättynyt.
  • Juhlaerikoisnäyttelyn logohupparin ja -sateenvarjon ennakkotilaus 21.07.2019 mennessä. Ennakkotilaus on päättynyt.

Tuomariesittelyt

Angel Maestro Lafuente, Espanja
Anmalamual Newfoundlands

Olen Angel Maestro Lafuente, syntynyt Barcelonassa 1967. Olen valmistunut lakiosastolta Barcelonan yliopistosta, mutta minusta tuli lopulta poliisi, tarkemmin sanottuna Catalonian poliisissa joukoissa, joita kutsutaan nimellä Mossos d’Esquadra. Olen toiminut poliisina vuodesta 1992 ja työskentelen kansalaisten oikeuksien ja vapauden puolesta.

Mielenkiintoni koiriin, erityisesti newfoundlandinkoiriin, alkoi 1997, olin aina ollut koiraharrastaja mutta koska aina asuin kerrostalossa, en voinut koskaan hankkia omaa koiraa. Menin naimisiin ja muutimme maantasoasuntoon, johon liittyi suuri piha ja puutarha. Ex-vaimoni ei halunnut koiraa mutta joulukuussa 1996 hän katsoi televisiossa esitetyn newfoundlandkasvattajan esittelyn. Hän totesi, että jos koira olisi sellainen kuin TV:ssä nähdyt koirat, hän ei panisi pahakseen sellaisen omistamista. Ostin useita tätä rotua käsitteleviä kirjoja ja rakastuin tähän upeaan rotuun. Kolme kuukautta myöhemmin kotiimme muutti ensimmäinen newfoundlandinkoirani, narttu nimeltään Duna de la Milanera, joka sytytti intohimon minussa.

Olen toiminut muutamia vuosia Espanjan Newfoundlandklubin hallituksessa, jossa vastuullani olivat lehti ja jalostusasiat. Tällä hetkellä olen Espanjan Newfoundlandklubin puheenjohtaja.

Aloin kasvattaa newfoundlandinkoiria vuonna 1999 kennelnimellä Anmalamual. Vaimollani Patricia Melaralla (kennel Basaburua) on tällä hetkellä kotona 16 newfoundlandinkoiraa ja näiden lisäksi 9 yhteisomistuksessa sekä myös 5 karkeakarvaista kääpiömäyräkoiraa. Näiden joukkoon kuuluu kaikkien tuntema tähtemme, Good As Gold Anmalamual Del Basaburua, yksi kaikkein palkituimmista rodun historiassa. Olemme hyvin ylpeitä kaikista hänen saavutuksistaan mutta erityisesti rodun parhaaksi valitsemisesta USA:n erikoisnäyttelyssä 2012 sekä hänen kahdesta maailmanvoittajatittelistään 2009 ja 2011.

Kasvatustoimintamme aloituksesta, vuodesta 1999 lähtien, meillä on kutakuinkin 200 valiotitteliä, sisältäen 2 ROP:ia maailmanvoittajanäyttelyissä (2009 ja 2011) sekä useita Best in Show – ja ryhmävoittoja ja -sijoituksia.

Olen tuomaroinut useissa Fun Match -tapahtumissa kaikkia rotuja Espanjassa vuosina 2005-2011. Nykyään olen FCI:n kansainvälinen tuomari seuraavissa roduissa: newfoundlandinkoira, leonberginkoira, dobermanni, rottweiler, cane corso, bullmastiffi, mastiffi, englanninbulldogi, bokseri, kaikki snautserit, dogo argentino, bouvier, kultainen noutaja, labradorinnoutaja, sileäkarvainen noutaja, englannincockerspanieli, amerikancockerspanieli, portugalinvesikoira ja espanjanvesikoira.

Lisäksi haluaisin sanoa, että minulla oli kunnia aloittaa tuomarinurani FEDCUP:issa – tapahtumassa, jonka painoarvo on suuri ja jota pidetäään yhtenä tärkeimmistä newfoundlandinkoiranäyttelyistä Euroopassa.

Olen myös tuomaroinut Ranskan Reunion Islandin alueellisessa erikoisnäyttelyssä sekä Serbian, Belgian, Espanjan, Viron, Puolan, Ranskan, Liettuan, Norjan, Venäjän, Itävallan erikoisnäyttelyissä, Happy Easter -näyttelyssä Saksassa sekä Italian ja Ukrainan erikoisnäyttelyissä, USA:n erikoisnäyttelyssä (sweepstakes-luokassa) sekä joissakin kaikkien rotujen näyttelyissä Espanjassa. Olen myös arvostellut kultaiset noutajat heidän Viron erikoisnäyttelyssään.

Tänä vuonna olen tuomaroimassa Belgiassa ja Suomessa sekä muutamissa kaikkien rotujen näyttelyissä Espanjassa.

Robyn Nagle, Australia
Newfcastle Newfoundlands

Kun menin naimisiin, päätimme hankkia koiran. Sen ei ollut tarkoitus olla näyttelykoira – kuulemma saisin kuitenkin paremman näköisen koiran, jos ottaisin näyttelytasoisen.

Ensimmäinen newfoundlandinkoiramme oli hyvin sairas, ja se jouduttiin lopettamaan vuotiaana.

Suht epäsympaattinen eläinlääkärimme kehotti meitä hankkimaan muunrotuisen koiran, joka olisi fyysisesti terveempi, koska tästä rodusta ei löydy terveitä koiria mistään, ja muunrotuinen sopisi ilmastoonkin paremmin. Minulla oli vaikeuksia päästä koirani menettämisen yli enkä antanut periksi, nöffi oli ainoa rotu, jonka halusin. Löysin lehdestä ilmoituksen nöffistä, jota menin katsomaan. Narttu oli kirppuinen ja käytännössä karvaton. Me olimme nuoria ja köyhiä, mieheni pakotti minut poistumaan. He halusivat käyvän hinnan koirasta, $500. Lopulta päädyin ottamaan sen koeajalle ja yrittämään koiran allergioiden hoitoa ja koiran kunnon parantamista vain 6 kuukauden ajaksi.

Puolen vuoden kuluttua omistaja tuli katsomaan koiraansa ja itki ja sanoi, että saisin pitää koiran. Se voi kaikin tavoin jo paljon paremmin. Koira oli terve, hyvin hyvin terve. Jäljitin kasvattajan ja vein koiran hänelle näytille. Kasvattaja purskahti itkuun ja kertoi kiistelleensä koirasta ostajan kanssa, joka kieltäytyi palauttamasta koiraa, vaikkeivät sitä itse halunneet enää pitää. Hän sanoi, että jos haluaisin pitää koiran, hän antaisi sen rekisteritodistuksen minulle, jotta voisin käyttää narttua siitokseen. En ollut ajatellut kasvattamista, mutta lisäavun turvin päätin kokeilla. Valitsin paikallisen valion, jonka omistajat arvostivat narttuni terveyttä ja saimme 4 pentua. Kaikkia näyttelytettiin loistavin tuloksen; kaikki olivat hyvin rotutyypillisiä ja terveitä.

Alkuun en mennyt koskaan kehään itse, mieheni meni, kunnes päätti, ettei halua näyttelyttää enää viikonloppuisin. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, luovuttaminen tai opetteleminen.

Joten opin. Tarvitsin myös jonkun, jota näyttelyttää, joten kuljimme yhdessä näyttelyihin ensimmäisen narttuni kasvattajan kanssa ja hankimme myöhemmin oman kennelnimen, joka meillä edelleen on, Newfcastle. Yhdessä toimme ensimmäisen tuontimme, ruskean nartun Ruotsista Jorinthos-kennelistä. Se kuoli traagisesti nuorena. Sen jälkeen toimme Jorinthos Sugar Daddy’n, joka antoi meille kaipaamiamme ominaisuuksia, joilla täydentää Planhaven-linjaisia narttujamme. Luustoa, kaunista rintakehän syvyyttä ja liikettä, jota kutsuimme nimellä “sugar float” – vaivatonta, luontevaa liikettä, jota ei voi unohtaa.

Sugar oli hyvin kompakti uros uskomattoman leveällä kallolla, upean tummat pienet silmät ja paras mahdollinen luusto. Nartuille käytettynä se jätti uskomattomia pentuja niin meille kuin muillekin. Narttumme liikkuivat hienosti mutta niiltä puuttui massaa ja vahvaa luustoa, jota Sugar jätti pennuilleen ja paljon.

Tarvitsimme täydentävän koiran ja toimme Sweet River Dance Digs Up Gold’in Belgiasta. Nimi juontaa juurensa siihen, että aioimme tuoda ruskean uroksen, joka ei ollut pentueen paras. Kuitenkin, kun pentukaupoista oli sovittu, kasvattaja kysyi, minkä pennun haluaisimme. Sanoin, että haluan parhaan, värillä ei ole väliä ja niinpä “Digger” saapui Australiaan ja kuinka upea isä ja näyttelykoira se olikaan.

Päätimme tuoda sen maahan keväällä, jotta se sopeutuisi kuumaan ilmastoon paremmin, saapuihan se keskeltä Euroopan talvea. Siksi sen piti sinnitellä 3 pitkää kuukautta karanteenissa, josta se selvisi hienosti. Meidän ei olisi tarvinut olla huolissamme: tämä uros juoksentelee pitkin päivää lemmikkidobermannimme kanssa ja kieltäytyy tulemasta pois auringosta. Kotona kasvattamamme nöffit olivat kaikki ilmastointilaitteen alla sisällä, ja Digger vain jatkoi juoksenteluaan ulkona. Se oli terve sekä ruumiillisesti että henkisesti. Yksi niistä harvoista uroksista, jotka voivat kävellä rottweileruroslauman keskeltä ja kukaan ei inahdakaan.

Sugar Daddyn tyttärelle käytettiin Diggeriä, ja niin syntyi ainokainen urospentu Flying Solo “Roy”, joka oli kahdesti rotunsa paras Sydney Royalissa ja saavutti ryhmäsijoituksen jo hyvin nuorena. Sugarin spermaa käytettiin sen kuoleman jälkeen victorialaisessa kennelissä, minkä tuloksena syntyi maan paras koira ja erikoisnäyttelyvoittaja. Me kasvatimme Supreme Championin, Sydney Royal -voittajan erikoisnäyttelyvoittajan nimeltään Newfcastle Carbon Copy. Carbonia ei koskaan käytetty, koska sen sisarella oli DCM. Se oli oikea päätös, koska Carbon menehtyi samaan vaivaan vuosia myöhemmin. Kasvattaminen ei ole heikkojen hommaa. Digger eli 12-vuotiaaksi eikä sairastanut koskaan. Sen jälkikasvu on pitkäikäistä, moni yli 10-vuotiaita ja yhä erittäin terveitä.

Jälleen tarvitsimme sopivan koiran Diggerin jälkikasvulle. Ensimmäinen yrityksemme Briteistä oli epäonninen. Uroksesta tuli kastroitu lemmikki, siihen haaskaantui paljon rahaa, mutta me emme koskana kasvata sairailla eläimillä: sen löytää edestään tavalla tai toisella. Toimme spermaa kanadalaisesta uroksesta, joka oli viety Uuteen Seelantiin, Sonia Nicholsonin omistama Sumemrfords Ever Ready. Olin nähnyt sen sukulaisen Briteissä ja rakastin sitä, tällä koiralla oli samaa koiraa sukupuussaan, joten se oli minun valintani.

Valinta osoittautui oikeaksi. Lloyd periytti hienoa luustoa mutta ei hienoa suurta päätään. Pidimme sen pojan (supreme champion Newfcastle Devil Gate Drive), jolle kehittyi täysin terveet lonkat ja kyynäreet, ja se oli massiivinen uros. Valtava luusto ja runko sillä näytteluasenteella, joka suorastaan huutaa “katso minua!”. Se voitti monia Best in Show -voittoja kaikkien rotujen näyttelyissä ja erikoisnäyttelyssä. Nyttemmin hän on eläköitynyt kotikoiraksi.

Yllättäin se kantoi valkomustaa, ja tuotti seuraavan suuren voittajamme, joka on supreme champion Newfcastle Warrior Paint, suuri valkomusta uros, jolla ei ole juuri lainkaan pilkkuja ja hienot terveystulokset. Tällä hetkellä näyttelytämme narttua Newfcastle My Muse, joka on BIS-voittaja ja jonka valkomusta poika oli jo 9-kuisena ryhmävoittaja. Päätimme, että tarvisemme lisää kalloa takaisin linjoihimme ja valitsimme Planhaven-uroksen, supreme champion Planhaven How Hight The Moon, jolla on upeat terveystulokset ja luonne. Se on tietysti myös moninkertainen BIS-voittaja. Niiden pitää olla terveitä ja tyypikkäitä. Se on tulosta amerikkalaisen tuonnin käytöstä.

Kuten huomaatte, minulla ei ole tiettyä suosikkityyppiä, en suosi sen enempää amerikkalaista kuin eurooppalaista tyyppiä, en tiettyä väriä. Rakastaisin valtavasti ruskeaa, mutta väri ei tunnu luontevasti säilyvän ja valitsen aina oikean tyypin ja terveyden. Väri on minulle yhdentekevää.

Narttumme ovat ylpeydenaiheitamme. Narttulinja on hyvin tärkeä, ja meitä on siunattu hienoilla nartuilla. Meillä on harvoin pentueita, joten jokaisen pentueen on oltava merkittävä. Me emme pidä enempää kuin kuutta koiraa. Asumme muutaman aarin alalla ja koirillamme on oltava erittäin mukava elämä, niin kuin niillä onkin. Olen saanut tuomaroida rotuani ympäri Australiaa, Uuden Seelannin erikoisnäyttelyssä ja Belgiassa.

Olemme lähettäneet spermaa Uuteen Seelantiin, USA:han ja Eurooppaan ja tuoneet vastaavasti Euroopasta ja muualta. Moderni tekniikka tuo kaiken lähemmäksi mahdollistaen hienojen koirien siitoskäytön.

Odotan erittäin innolla näkeväni hienoja koiria Suomessa.

Tuloksia